Tunteista

Pelon energia on nopeaa energiaa. Sen luonne ei pyri antamaan ihmiselle aikaa tutkia, vaan se pyrkii nopeisiin ratkaisuihin. Hivenen poikkeavana ilmiönä tästä on äärimmäinen pelko, joka ylikuormittaa ihmisen järjestelmän niin voimallisesti, että se menee oikosulkuun aiheuttaen jähmettymisen. Tämä johtuu liiallisesta kuormituksesta eli riittävästä määrästä tarpeeksi pelokkaita ajatuksia. Mitä enemmän pelon ajatuksia ihmisessä on, sen impulsiivisemmin tämä toimii kohti lamaannusta. Pelon ajatukset eivät ole varsinaisesti tässä hetkessä tapahtuvia, vaan mielen luomia kuvitelmia tulevaisuuteen menneisyyden perusteella. Ajattelemme kuitenkin tulevaisuuden ja menneisyyden aina tässä hetkessä.

Vihan energia on kapea toimintaan pyrkivä energia. Se kertoo ajattelusta, joka on ristiriidassa sisimmässä niin, että asia ei mene oman tahdon mukaan. Vihan tarkoituksena on selkeyttää rajoja. Vihan takana on aina pelko. Vihan kokeminen sallitusti edes jälkeenpäin, auttaa ihmistä havaitsemaan omia rajojaan, sitä mitä on persoonallisesti kokenut vääryydeksi. Vihalla on näin potentiaali lisätä itsetietoisuutta. Vihan energia on voimaannuttavampi kokemus kuin pelko ja siten se on korkeampi energia. Tässä kohden koen tarpeelliseksi mainita varsinkin suomalaisille tutun vihan häpeän, jonka seurauksena vihaa kokiessaan ihminen kokeekin pelkkää häpeää tai vihaa ja häpeää molempia. Kun viha on häpäisty ja sen vuoksi ihminen elää pelossa ja häpeässä, on koko ihminen ns. kastroitu tottelemaan. Esimerkiksi hengellisissä piireissä saatetaan erehdyksellisesti tuomita ja häpäistä vihaa kokeva ihminen. Mikään tunne ei ole väärin, vaan tunteet ovat kuin omia lapsiamme, jotka voimme ottaa rakkaudellisesti vastaan. Tämä määrittää myös sen kuinka rakkaudellisesti kykenemme ottamaan toisten tunteita vastaan. On huomion arvoista, että ihminen kokee tunteita kokoajan, sillä neutraali tunnekin on tunne, joten tästä voimme päätellä, että suhtautumisemme tunteisiimme on hyvin keskeistä ylipäänsä toisten kohtaamisessa. Sekin on ajatuksen arvoista, että mikä eilen oli neutraalia, ei välttämättä tänään enää sitä olekaan. Joillekin esimerkiksi ahdistunut tila voi olla perustila sen tuttuuden vuoksi, eikä mieli välttämättä muista aikaa ilman ahdistusta.

Ilon energia juontuu turvallisuudesta ja hetken hyväksymisestä. Joku tuntematon joskus sanoi, että ilo on kuplivaa rauhaa. Rauha tarvitsee turvallisuuden tunnetta. Se miten ajattelemme tai uskomme asioista, vaikuttaa tunteisiimme. Jos ulkoisiin asioihin on varannut ilonsa, on ilon kokemus jatkuvasti riippuvaista toisista ihmisistä ja asioista. Sellainen ilo, joka on riippuvainen toisista, on ihmisille useimmiten keskeisin. Tätä iloa jahdatessa ja pelkoa karkuun juostessa, tilataan itsellensä onnetonta elämää. Yhteiskunnassamme ilon jahtaaminen on keskeistä, jonka näkee esimerkiksi kohtuuttomasta materialismiin keskittymisestä, suorittamisesta, psyykelääkkeiden ja päihteiden käytön määrästä, sekä ylipaino-ongelmista.

Surun energia on prosessi luopua vanhasta ja sellaisesta minkä olisi vielä tahtonut pitää tai mitä ei ole koskaan saanut ja olisi toivonut saavansa. Surun kokeminen on sielua puhdistavaa, joka luo tilaa uudelle ja vapauttaa ihmistä ymmärtämään asioiden hetkellisyyttä, jonka kautta parhaimmillaan avautuu syvä kiitollisuus olemassaolevasta ja tämän hetken lahjasta. Aito sureminen lisää myös myötätuntoa.

Häpeä on tunne, joka piilottaa ja pienentää. Tämä tunne voi kuulua melkeinpä mihin vain. Häpeä sanoo, että "olen arvoton, en ole riittävä ja että minussa itsessäni syvimmillään on vikaa". Koska häpeä tahtoo pysyä piilossa, on se integroinut itsensä syvälle ihmisen psyykeen ihmisen itsensäkin tunnistamattomaksi. Usein mitä vähemmän häpeää itsessään elämänsä aikana on tiedostanut, on sen todennäköisempää, että se kontrolloi omaa elämää." Häpeä kasvaa siellä, missä rakkaus loistaa poissaolollaan." - Tommy Hellsten. Häpeän välttely saa herkästi kontrolloimaan toisia, jotta omaa häpeää ei tarvitsisi kohdata. Voimme hävetä kaikkia tunteita ja jopa iloa, jos meidät on siitä joskus vaiennettu ikävällä tavalla ja näin monella onkin.

Millainen suhde sinulla on tunteisiisi?

----

Alekirjoittaneen kokemusta aiheesta:

Kävin yksin metsässä ilmaisemassa vihaa, surua ja pelkoa. Nämä olivat keskeisiä asioita tunteiden herättelyn kannalta. Hermostoni ei ollut tottunut tuntemaan, joten kehoni tarvitsi oman tilan ja aikansa herätäkseen. Tunteet nimenomaan tunnetaan kehossa. Mieleni myös nosti paljon mitätöiviä ajatuksia tunteiden herättelyn aikana. Nämä oli vain otettava vastaan ja antauduttava parhaansa mukaan tuntemuksille ja tunteille. Kun tunteet olivat heränneet ja ilmaisuharjoittelun jälkeen alkoi tunteiden säätelyn harjoittaminen eli tunteiden hallinta eri tilanteissa. Eettisten asioiden opettelu tunteiden ilmaisun suhteen olivat välttämätöntä. Tunteen aktivoituessa, kun meinaa aktivoitua myös siihen liitoksissa olevat käyttäytymismallit. Nämä tuli siis opetella uudestaan, sekä syvästi ymmärtää omaa vastuuta tunteista ja ajatuksista, sekä siitä että ne tapahtuvat itsen sisällä. Vuorovaikutustaitojen kehittyminen oli myös välttämätöntä. Kyseessä on hyvin kokonaisvaltainen prosessi.

Aikanani aloin myös hahmottamaan tunteitani NLP:stä tulevan perustunteita kuvaavan teorian kautta. Näitä perustunteita ovat teorian mukaan viha, ilo, pelko ja suru. Kuulostelin sisintäni ja nimesin tunteita ääneenkin, kun niitä tunnistin. Havainnoin kehon ilmeitä ja opettelin mitä mikäkin saattaisi viestiä. Joskus tein myös muiden seurassa niin, että sanoin ääneen kokemiani tunteita. Jos siis huomasin kokevani vihaa, sanoin ääneen muille "olen vihainen". Näin myös kohtasin kielteisiä tunteita tunteiden ilmaisua kohtaan. Olin kyllä kertonut tekeväni tällaista. Näin turhilta hämmennyksiltä vältyttiin. Tutkin myös kehon lämpökarttakuvia, joita oli otettu eri tunteiden kokemisen aikana ja mietin omia kehoni tuntemuksia verraten tähän karttakuvaan. Kun karttakuvasta löysin tunteen, aloin tutkia mitä se merkitsee. Tähän käytin wikipediaa, ystävien kanssa keskustelua, youtubevideoita ja luin erilaisia kirjoja aiheesta.

Kun sisäinen maailmani oppi tunnistamaan ja nimeämään tunteita, aloin alkaa ymmärtämään näiden tunteiden välisiä suhteita elämäni tapahtumiin ja siten opin kuuntelemaan sisimpäni viestejä paremmin. Asiat alkoivat enempi selkeytyä ja elämä muuttua radikaalisti. Suurin osa ikävistä tunteista ovat olleet menneisyyteni uskomuksia ja siten menneisyydessä elämistä. Tätä voi kutsua myös "ajassa elämiseksi". Kun mennyt historia, johon olen ollut kiinnittynyt, on itsensä tuntemisen myötä purkunut enempi ja enempi pois, on tämä hetki tullut eläväisemmäksi ja eläväisemmäksi. Todellinen itse paljastuu kaiken menneen kuonan alta. Tie siihen on kuitenkin ollut se, että katson noita ei haluttuja tunteita silmiin ja opin niiden viestin, jonka myötä olen voinut laskea menneestä irti. Tässä erityisen tärkeä työkalu on ollut meditointi, jossa tunteet tunnen juuri sellaisenaan.