Enkelit - symboliikka

 

"Enkeli" sanan alkuperä on "viestintuoja". Enkelit on nykyaikana pääsääntöisesti kuvattu kehollisesti ihmisiksi, joilla on siivet selässään, säteillen valoa ja joskus omaten sädekehän päänsä ympärillä. Oheisen tekstin kuvaus ja tulkinta perustuu tähän nykäpäiväiseen kollektiiviin yleisnäkemykseen enkeleistä. 

Enkelien siivet symboloivat vapautta kulkea niin maan päällä, kuin taivaissa. Taivas kuvaa tietoisuutta ja maa kuvaa alitajuntaa. Enkelit voivat siis kulkea maan ja taivaan välillä. Toisin sanoen viestintuojat voivat kulkea tietoisessa ja alitajuisessa mielessä. Niin ylhäällä, kuin alhaalla.

Kuvauksissa enkelit näyttävät enempi sukupuolettomilta ennemmin kuin kummankaan sukupuolen ääripäiltä. Sukupuolettomuuden vastakohta on omata kummatkin sukupuolet. Tämä kokonaisuus kuvastaa tasapainotilaa, pyhää avioliittoa maskuliinisen ja feminiinisen välillä ihmisen sisällä, jolloin kummankin ääripään kiinnittymisistä ollaan laskettu irti.

Enkeleillä oleva valoa loistava ruumis ja sädekehä pään päällä kuvastavat tietoisuutta. Sen minkä pimeästä valaisemme, se tulee näkyväksi. Valo kuvastaa siis tietoisuutta, jonka avulla voimme tulla tietoiseksi pimeässä olevasta eli alitajunnassamme olevasta tiedostumattomasta osuudesta. Valaistuneen ihmisen tietoisuuden valo on valaissut alitajunnan tiedostumattoman osuuden tietoiseksi sen osilta, kuka ihminen on eli identiteettiuskomus on ymmärretty ja siten vastaus kysymykseen "kuka minä olen?" on tiedostettu syvällä sielun tasolla. Elämän luonne on jatkuva tietoisuuden laajentuminen, jolloin täydellinen tiedostumattoman mielen valaiseminen on mahdotonta. Kun mahdollinen ja mahdoton yhdistyy, löytää sielu tasapainon evoluutiosta, jatkuvasta kehityksestä. Sielun saattaminen jumalalliseen järjestykseen, saa tiedostumattoman kärsimyksen muuntumaan tietoisuuden valossa antautumiseksi, jolloin Jumalan pyhä nimi kuuluu, kirkkaus näkyy ja sielua kosketetaan.

Enkelit kuvataan myös säteilevän valoa ulos, kuin tietoisuutta ympäristöönsä tarjoten. Sädekehän ympyrästä löytyy myös oma symboliikkansa, kuten esimerkiksi pii, joka symboloi ääretöntä ja siten paradoksaalisuudessaan ajattomuutta. Ajattomuus kuvaa läsnäoloa. Läsnäolo kuvaa tässä hetkessä olemista. Todellinen tässä hetkessä oleminen on antautumista. Lopulta se ei ole edes sitäkään, samaan aikaan kuitenkin ollen sitä.

Alitajuntamme tiedostumaton varjopuoli pitää meitä passiivisaktiivisesti tiedostumattomassa tilassa, kunnes tietoisuuden valo valaisee pimeytemme. Tämä varjopuoli aiheuttaa sielun pimeän yön, jossa ihminen on tietämättömyytensä vankina jatkuvien inkarnaatioiden elämänpyörässä. Näin symbolisesti käärme syö omaa häntäänsä. Elämänpyörä tai käärme syömässä häntäänsä on yhtä kuin syyn ja seurauksen ketjuun kiinnittyminen ja siten jumalallisen järjestyksen ymmärryksen puuttuminen ihmisen tietoisuudesta. Kun lopulta ihmisen tietoisuus riittää siihen, että kaikki on annettu ehdottomasta rakkaudesta, vapautuu sielu elämänpyörästä. Näin ihminen ymmärtää jumalallisen järjestyksen juuttumatta enää henkilökohtaiseen karmaansa. Elämänhistoria muuntuu toispuoleisesta kokonaiskuvan ymmärtämiseksi ja tasapainotilaksi. Käärme lakkaa syömästä omaa häntäänsä ja ylösnousemus on todellinen.

Enkelit kuvaavat alitajunnasta tietoiseksi tulemista ja siten itsetuntemusta. Jokaisella enkelillä on oma viestinsä, joka tuo lähemmäksi jumalallista järjestystä. Mytologioiden enkelit eli viestintuojat omaavat siis tietyn kontekstin, joka avaa sielua kohden tätä todellista järjestystä. Koska ihminen aistii sisimmässään eli itsensä sisällä, eivät enkelit tai lopulta mikään muukaan ole ulkopuolelta tulevaa. Näin enkelitkin ovat ihmisen sisimmän edustuksia. Jos kontekstit enkeleistä kuitenkin ovat universaaleja, ne omaavat potentiaalin toimia jokaisella ihmisellä sielua kohden totuutta avaavilla tavoin.

Ihmisen tulee itse tutustua ja löytää se mitä löydettävissä on. Jos kuitenkin ihmisen oma mieli vääristää uskomuksiinsa kiinnittyneenä viestiä, viestiä ei voi nähdä tai siitä voi nähdä vain osan. Jos kontekstit ottaa valmiina uskomuksina, ne ovat vain uskomuksia ilman syvempää tietoisuutta. Tällöin taistellaan toisia konteksteja ja näkemyksiä vastaan pitäen omaa kontekstia oikeampana kuin toisten, vaikkakin sitten vain hiljaa mielessään. Tällöin edetäkseen hengellisellä tiellä uskomukset tulisi kyseenalaistaa, jotta voisi nähdä sen mikä on todellista. Uskomusten kyseenalaistaminen on osa eriytymistä ja itsenäiseksi tulemista ja todellisen valon eli tietoisuuden ja itsetuntemuksen lisääntymistä itsessämme. Taikausko puolestaan on mielen defenssi olla kohtaamatta todellisuutta sellaisena kuin se on.