Solubiologiaa samaistettuna henkiseen kehitykseen

"Kaikki elolliset koostuvat soluista. Pieniä (soluja) ei voi nähdä paljaalla silmällä."

Solu on kuin ihminen tai ihmisen sielu.

"Solu koostuu: Solukalvosta, joka ympäröi, suojaa, tukee ja säätelee solun sisälle ja solusta ulos pääsevien aineiden kulkemista"

Psykologiassa rajat. Samalla tavoin kuin solulle syntyy kalvo, ihminen kehittää rajat itsellensä ajatuksen voimasta aluksi tiedostamattaan. Nämä rajat ovat aluksi mustavalkoiset, eivätkä omaa sävyjä. Se kuinka toimivia nämä rajat ovat, määrittävät sitä mitä päästämme sisään tai ulos.

"Mitokondrio on solun energialaitos, jossa tapahtuu soluhengitys." (Vastaa solun energia-aineenvaihdunnasta.)

Ihmisen kaikkinainen aineenvaihdunta ja hengitys niin mentaalisesti kuin fyysisestikin. Hengitys on kuin hiljaisuus, jota tarvitsemme äänten välissä, jotta emme hukkuisi meluun. Jos mentaalinen tai sisäinen aineenvaihduntamme kuormittuu, tulee meidän tasapainottaa sitä sen vastakohdalla. Esimerkiksi jos syömme liikaa, auttaa meitä syömättömyys, jos valvomme liikaa, auttaa meitä uni, jos liikumme liian vähän, auttaa meitä liikunta jne. Fyysinen ja mentaalinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä.

"Solulima täyttää solun ja on kemiallisten reaktioiden tapahtumapaikka."

Solulima ja kemialliset reaktiot, jotka tapahtuvat siinä ovat yhtä kuin tunteet ihmisen kehossa. Tapa jolla ilmaisemme meille ominaisella tavalla tunteitamme kutsutaan temperamentiksi.

"Tuma sisältää perimän eli geenit ja ohjaa koko solun toimintaa (on solun aivot)."

Henkinen ja biologinen perimä, joka sisältää mm. ihmisen temperamentin ja käyttäytymismallit, sekä järjen, muistin, luovuuden ja tunteet, joita ohjaa tahto. Voidaan puhua symbolisesti myös ihmisen sydämestä, joka on pahan tai hyvän vallassa.

Lähde lainauksille:
https://peda.net/inari/inarin-kunna-koulut/ivalonya/oppiaineet/maantiede/bg-92/2-1-solu

Syy ja seuraus - vertauskuva

 

Syy on kuin siemen ja seuraus kuin siemenen lopputulema. Jos kylvää hyvään maaperään ja hyvää siementä, saa siitä hyvän sadon. Jos taas kylvää huonoon maaperään huonoa siementä, saa sen mukaisen sadon.

Jos peltomme on täynnä huonoa kasvustoa, on siihen vaikea istuttaa hyvää siementä. Kasveilla kun on tapana kilpailla ravinnosta. Joskus on hyvä mennä repimään huono kasvusto juuriltaan, sillä latvasta leikkaaminen ei aina riitä.

Jos jäämme kiinni harhakuvaan siitä, että siemeniemme tulisi olla jo isoja puita niitä kylväessämme, saatamme jättää kokonaan istuttamatta. Pienelläkin siemenellä voi kuitenkin ajan saatossa olla valtava merkitys, sillä isoinkin puu kasvaa pienestä siemenestä.

Tunteista

Pelon energia on nopeaa energiaa. Sen luonne ei pyri antamaan ihmiselle aikaa tutkia, vaan se pyrkii nopeisiin ratkaisuihin. Hivenen poikkeavana ilmiönä tästä on äärimmäinen pelko, joka ylikuormittaa ihmisen järjestelmän niin voimallisesti, että se menee oikosulkuun aiheuttaen jähmettymisen. Tämä johtuu liiallisesta kuormituksesta eli riittävästä määrästä tarpeeksi pelokkaita ajatuksia. Mitä enemmän pelon ajatuksia ihmisessä on, sen impulsiivisemmin tämä toimii kohti lamaannusta. Pelon ajatukset eivät ole varsinaisesti tässä hetkessä tapahtuvia, vaan mielen luomia kuvitelmia tulevaisuuteen menneisyyden perusteella. Ajattelemme kuitenkin tulevaisuuden ja menneisyyden aina tässä hetkessä.

Vihan energia on kapea toimintaan pyrkivä energia. Se kertoo ajattelusta, joka on ristiriidassa sisimmässä niin, että asia ei mene oman tahdon mukaan. Vihan tarkoituksena on selkeyttää rajoja. Vihan takana on aina pelko. Vihan kokeminen sallitusti edes jälkeenpäin, auttaa ihmistä havaitsemaan omia rajojaan, sitä mitä on persoonallisesti kokenut vääryydeksi. Vihalla on näin potentiaali lisätä itsetietoisuutta. Vihan energia on voimaannuttavampi kokemus kuin pelko ja siten se on korkeampi energia. Tässä kohden koen tarpeelliseksi mainita varsinkin suomalaisille tutun vihan häpeän, jonka seurauksena vihaa kokiessaan ihminen kokeekin pelkkää häpeää tai vihaa ja häpeää molempia. Kun viha on häpäisty ja sen vuoksi ihminen elää pelossa ja häpeässä, on koko ihminen ns. kastroitu tottelemaan. Esimerkiksi hengellisissä piireissä saatetaan erehdyksellisesti tuomita ja häpäistä vihaa kokeva ihminen. Mikään tunne ei ole väärin, vaan tunteet ovat kuin omia lapsiamme, jotka voimme ottaa rakkaudellisesti vastaan. Tämä määrittää myös sen kuinka rakkaudellisesti kykenemme ottamaan toisten tunteita vastaan. On huomion arvoista, että ihminen kokee tunteita kokoajan, sillä neutraali tunnekin on tunne, joten tästä voimme päätellä, että suhtautumisemme tunteisiimme on hyvin keskeistä ylipäänsä toisten kohtaamisessa. Sekin on ajatuksen arvoista, että mikä eilen oli neutraalia, ei välttämättä tänään enää sitä olekaan. Joillekin esimerkiksi ahdistunut tila voi olla perustila sen tuttuuden vuoksi, eikä mieli välttämättä muista aikaa ilman ahdistusta.

Ilon energia juontuu turvallisuudesta ja hetken hyväksymisestä. Joku tuntematon joskus sanoi, että ilo on kuplivaa rauhaa. Rauha tarvitsee turvallisuuden tunnetta. Se miten ajattelemme tai uskomme asioista, vaikuttaa tunteisiimme. Jos ulkoisiin asioihin on varannut ilonsa, on ilon kokemus jatkuvasti riippuvaista toisista ihmisistä ja asioista. Sellainen ilo, joka on riippuvainen toisista, on ihmisille useimmiten keskeisin. Tätä iloa jahdatessa ja pelkoa karkuun juostessa, tilataan itsellensä onnetonta elämää. Yhteiskunnassamme ilon jahtaaminen on keskeistä, jonka näkee esimerkiksi kohtuuttomasta materialismiin keskittymisestä, suorittamisesta, psyykelääkkeiden ja päihteiden käytön määrästä, sekä ylipaino-ongelmista.

Surun energia on prosessi luopua vanhasta ja sellaisesta minkä olisi vielä tahtonut pitää tai mitä ei ole koskaan saanut ja olisi toivonut saavansa. Surun kokeminen on sielua puhdistavaa, joka luo tilaa uudelle ja vapauttaa ihmistä ymmärtämään asioiden hetkellisyyttä, jonka kautta parhaimmillaan avautuu syvä kiitollisuus olemassaolevasta ja tämän hetken lahjasta. Aito sureminen lisää myös myötätuntoa.

Häpeä on tunne, joka piilottaa ja pienentää. Tämä tunne voi kuulua melkeinpä mihin vain. Häpeä sanoo, että "olen arvoton, en ole riittävä ja että minussa itsessäni syvimmillään on vikaa". Koska häpeä tahtoo pysyä piilossa, on se integroinut itsensä syvälle ihmisen psyykeen ihmisen itsensäkin tunnistamattomaksi. Usein mitä vähemmän häpeää itsessään elämänsä aikana on tiedostanut, on sen todennäköisempää, että se kontrolloi omaa elämää." Häpeä kasvaa siellä, missä rakkaus loistaa poissaolollaan." - Tommy Hellsten. Häpeän välttely saa herkästi kontrolloimaan toisia, jotta omaa häpeää ei tarvitsisi kohdata. Voimme hävetä kaikkia tunteita ja jopa iloa, jos meidät on siitä joskus vaiennettu ikävällä tavalla ja näin monella onkin.

Millainen suhde sinulla on tunteisiisi?

----

Alekirjoittaneen kokemusta aiheesta:

Kävin yksin metsässä ilmaisemassa vihaa, surua ja pelkoa. Nämä olivat keskeisiä asioita tunteiden herättelyn kannalta. Hermostoni ei ollut tottunut tuntemaan, joten kehoni tarvitsi oman tilan ja aikansa herätäkseen. Tunteet nimenomaan tunnetaan kehossa. Mieleni myös nosti paljon mitätöiviä ajatuksia tunteiden herättelyn aikana. Nämä oli vain otettava vastaan ja antauduttava parhaansa mukaan tuntemuksille ja tunteille. Kun tunteet olivat heränneet ja ilmaisuharjoittelun jälkeen alkoi tunteiden säätelyn harjoittaminen eli tunteiden hallinta eri tilanteissa. Eettisten asioiden opettelu tunteiden ilmaisun suhteen olivat välttämätöntä. Tunteen aktivoituessa, kun meinaa aktivoitua myös siihen liitoksissa olevat käyttäytymismallit. Nämä tuli siis opetella uudestaan, sekä syvästi ymmärtää omaa vastuuta tunteista ja ajatuksista, sekä siitä että ne tapahtuvat itsen sisällä. Vuorovaikutustaitojen kehittyminen oli myös välttämätöntä. Kyseessä on hyvin kokonaisvaltainen prosessi.

Aikanani aloin myös hahmottamaan tunteitani NLP:stä tulevan perustunteita kuvaavan teorian kautta. Näitä perustunteita ovat teorian mukaan viha, ilo, pelko ja suru. Kuulostelin sisintäni ja nimesin tunteita ääneenkin, kun niitä tunnistin. Havainnoin kehon ilmeitä ja opettelin mitä mikäkin saattaisi viestiä. Joskus tein myös muiden seurassa niin, että sanoin ääneen kokemiani tunteita. Jos siis huomasin kokevani vihaa, sanoin ääneen muille "olen vihainen". Näin myös kohtasin kielteisiä tunteita tunteiden ilmaisua kohtaan. Olin kyllä kertonut tekeväni tällaista. Näin turhilta hämmennyksiltä vältyttiin. Tutkin myös kehon lämpökarttakuvia, joita oli otettu eri tunteiden kokemisen aikana ja mietin omia kehoni tuntemuksia verraten tähän karttakuvaan. Kun karttakuvasta löysin tunteen, aloin tutkia mitä se merkitsee. Tähän käytin wikipediaa, ystävien kanssa keskustelua, youtubevideoita ja luin erilaisia kirjoja aiheesta.

Kun sisäinen maailmani oppi tunnistamaan ja nimeämään tunteita, aloin alkaa ymmärtämään näiden tunteiden välisiä suhteita elämäni tapahtumiin ja siten opin kuuntelemaan sisimpäni viestejä paremmin. Asiat alkoivat enempi selkeytyä ja elämä muuttua radikaalisti. Suurin osa ikävistä tunteista ovat olleet menneisyyteni uskomuksia ja siten menneisyydessä elämistä. Tätä voi kutsua myös "ajassa elämiseksi". Kun mennyt historia, johon olen ollut kiinnittynyt, on itsensä tuntemisen myötä purkunut enempi ja enempi pois, on tämä hetki tullut eläväisemmäksi ja eläväisemmäksi. Todellinen itse paljastuu kaiken menneen kuonan alta. Tie siihen on kuitenkin ollut se, että katson noita ei haluttuja tunteita silmiin ja opin niiden viestin, jonka myötä olen voinut laskea menneestä irti. Tässä erityisen tärkeä työkalu on ollut meditointi, jossa tunteet tunnen juuri sellaisenaan.

Tunne itsesi

 

"Gnōthi seauton" eli ”tunne itsesi” on muinaiskreikkalainen aforismi, joka oli kirjoitettuna Apollonin temppelin etupihalle Delfoissa. Lausuman alkuperää ei tunneta. Jo antiikin aikana sitä väitettiin monen eri henkilön keksimäksi, ja yleisen uskomuksen mukaan se oli peräisin jumalalta itseltään.

( https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Gnothi_seauton )

Kuvittele, että sielusi on tolkuton määrä erilaisia uskomuksia, jotka nivoutuvat yhteen isoksi matrixiksi. Kaikki uskomukset kuitenkin syntyvät yhdestä ja samasta lähteestä. Isommat uskomukset kasaavat ympärilleen valtavan määrän pieniä uskomuksia itsensä tueksi. Näitä isompia uskomuksia on vaikeampi murtaa, kuin vastaavasti pieniä ja hentoja, pinnalla leijailevia uskomuksia. Näiden kaikenlaisten uskomusten seassa on eräs valtavan kokoinen uskomus, jonka ympärillä on iso rypäleikkö uskomuksia. Tämä isoin uskomusrypäs on identiteetti, joka kantaa sinun nimeäsi.

Tämän identiteetin syntyessä, alamme uskoa toispuoleisesti sitä mitä olemme. Nyt olemmekin sosiaalisia, sanavalmiita, huomaavaisia, melankolisia, hiljaisia, taiteilijoita, poliitikkoja ja vaikka mitä. Kaikessa tiedostumattomassa mustavalkoisuudessamme rajaamme itsemme. Kun dualistinen taakkamme vaakakupissa menee liian yksipuoleiseksi, kaatuu koko vaaka. Tämä heilauttaa todellisuuttamme merkittävästi, mutta nyt vaakakupit ovat pienen hetken tyhjät. Herkästi kiinnittyvä mielemme saattaakin luulla, että vaakakuppimme ovat nyt lopullisesti tyhjät. Alamme kuitenkin kohtuu nopeasti kasata samaa vanhaa uudestaan kuppeihin, jollemme tietoisesti ymmärrä tehdä tähän liittyvää työtä.

Ihmisessä on erilaisia voimia, jotka ohjaavat käyttäytymistä niiden ollessa tiedostumattomia. Näiden voimien ympärille kehittyy valtava määrä uskomuksia. Jos esimerkiksi halumme on selviytyä, koska pelkäämme tiedostumattomasti kuolemaa, saatamme yrittää hamuta itsellemme kyseenalaisin keinoin erilaisia turvan välikappaleita. Mielemme voi lisätä ja vääristää asioita, jotta tämä turva täyttyisi.

Jos halumme puolestaan on lisääntyä, saatamme liioitella saavutuksiamme vaikuttaaksemme kumppaniehdokkaaseemme tai jättää asioita sanomatta, jotka mielestämme vähentäisivät lisääntymismahdollisuuksiamme. Tällainen palturintie vie useimmiten vääristyneeseen suhteeseen, jossa maksetaan omalla onnettomuudella veroa väärän kuvan antamisesta.

Jokaisella todellisuuden juksausyrityksellä on kuitenkin karmansa, eikä tätä karmaa pääse kukaan pakoon, vaikka hetkeksi näyttäisikin siltä. Itsensä ja omien motiiviensa tunteminen tuleekin lääkkeeksi oman eläinluontomme sokealle valtijuudelle. Kun hahmotamme oman sisäisen perkeleemme käyttävän eläinluontoamme hyväkseen oman kaikkitietävän mielemme lumoissa, on meillä mahdollisuus myöntää avuttomuutemme sen edessä ja anoa itseämme suuremmalta apua. Identiteetin ja siten ihmisen itsensä ollessa ongelma, ei se voi korjaantua ongelmalla itsellään. Siksi ihmisen on mentävä itsensä ulkopuolelle, eikä se tapahdu ihmisen omasta toimesta, vaan tuon korkeamma armosta.

Tämä puolestaan antaa mahdollisuuden aloittaa työn itsensä kanssa, jossa oma epäterve itsekkyys kesytetään palvelemaan suurempaa tarkoitusta. Tämä suurempi tarkoitus on myös se, mitä ihminen syvimmiltään myös itse kaikkein palavammin haluaa. Ainoastaan pelko sumentaa näkökenttäämme niin, että luulisimme haluavamme toisin.

"Gnōthi seauton" eli ”tunne itsesi” .

Sosialisoituminen

 

Se mikä tekee monelle itsetuntemuksesta vaikeaa on sosialisoituminen. Toisin sanoen se, miten on opetettu sopivaksi käyttäytyä ja ajatella tai mikä on yleisesti oikein tai väärin. Tämä yhteiskunnallinen oppi painaa herkästi alas oman sisäisen äänen. Itsensä kuuntelemisen uudelleen opettelu kirkastuttaa kuitenkin sen sointia sävel säveleltä. On myös totta, että jossain määrin tämä sosialisoitumisen myötä annettu kehikko on turvallinen ja toimiva. Se ei kuitenkaan ole ollut kovinkaan yksilöllisesti huomioiva, eikä toimi kuin tiettyyn pisteeseen asti. Toisilla paremmin ja toisilla huonommin.

On ns. hiljaisia sääntöjä, joita sosialisoituminen on istuttanut. Osa on omaa henkilökohtaista erehdystä ja osa todellista kollektiivia varjoa. Näitä hiljaisia sääntöjä on takertunut matkaan sieltä ja täältä. Jos niistä poikkeaa, saa pahimmillaan ihmisryhmien vihat niskaansa. Jos saa toisten vihat niskaan, se on evoluutiohistoriassamme tarkoittanut pahimmillaan kuolemaa. Näin ei enää ole kaikissa kulttuureissa, mutta kehomme muistaa sen mitä vielä lähihistoriassamme on tapahtunut toisinajattelijoille. Nyt mm. internetin tulemisen vuoksi elämme murroksen aikaa, jossa tabuja nostetaan esille. Tässä on kyse tietoisuuden laajentumisesta vastakohtien tiedostamisen kautta.

Carl Gustav Jung mittasi aikanaan ihmisten kehon reaktioita sanoihin eräänlaisella sähköisellä mittarilla. Tästä myöhemmin polveutui myös elokuvista tuttu valheenpaljastuskone. Jos ihmisillä oli paljon tiettyihin sanoihin liittyviä ristiriitoja sisällään, nousi sähkökäyrä kohti kattoa. Tämä sama näkyy ihmisillä ilman kojeitakin kehonkielessä ja äänen sävyn muuttumisena. Samoin konteksti, josta puhutaan, muuntuu usein sen mukaiseksi mikä on ihmisen sisäinen tila. Kehomme on oikein toimiessaan paljon viisaampi kuin nykyiset yleisesti tietämämme koneet.

Mitä voimakkaammin koemme tunteita, sitä selvemmin pystymme havaitsemaan, että jotain on tekeillä. Jos tunteemme ovat kuitenkin "liian" voimallisia, voi viesti hukkua tunteiden valtamereen ja jäädä saamatta. Jos taas tunteet ovat vaisut, on vaikea huomata, että viestiä ylipäänsä on. Kun matkaa kuitenkin sinnikkäästi tekee kohti itsensä ymmärtämistä, alkaa tunteet toimia yksilölle ominaisella tavalla niin, että niiden viestin kuuleminen selkeytyy.

Tunteiden kuuntelemattomuus ja niiden liika analysointi ovat toistensa vastakohdat. Niiden kummankin tarkoituksena on puolustaa ihmistä aidon kuuntelemisen aiheuttamalta psyykkiseltä kivulta. Jos ihminen ei kuuntele tunteitaan, altistuu tämä helpommin esimerkiksi ylensyönnille, sairauksille ja päihteiden käytölle, (sekä yleensä riippuvuuksille) jotta saisi tunnemaailmaansa paranneltua. Kivun välttely luo kuitenkin usein lisää kipua, joka lopulta käy niin suureksi, ettei vaihtoehtoja jää muuta kuin kohdata se.

Sisäiset ristiriidat syntyvät siitä, että on olemassa vähintään kaksi toistensa kanssa riitelevää kontekstia ihmisen sisällä. Esimerkiksi "tahdon puolison" vs. "en uskalla lähteä kotoani mihinkään ja deittipalstat ovat minusta noloja". Tällainen luo sisäisen ristiriidan ja estää ihmistä menemästä kohden sitä mitä tämä elämältä toivoisi. Se mitä elämältä todella toivomme, on evoluution tarkoitus, koska se on todellinen sisäinen kutsumme omaan henkilökohtaiseen kasvuumme ja tätä kautta myös kaikkien meidän kasvuun ja kukoistukseen yhtenäisyytemme kautta. Kukat on tarkoitettu kukkiviksi. Ristiriitamme kuitenkin usein estävät meitä näkemästä sitä mitä todella haluamme, koska ne eivät välttämättä salli meidän nähdä todellisia unelmiamme, saatika mennä kohden niitä. Suuri osa näistä ristiriidoista on istutettu meihin sosialisoitumisen myötä.

Jos ristiriita ihmisellä on olemassa, se ei välttämättä purkaudu sillä, että menee ja kohtaa. Siinä voi käydä niin, että kohtaaminen aiheuttaa vain lisää kärsimystä, koska sisäistä muutosta ulkoisen lisäksi ei välttämättä ole tapahtunut. Näin toistamme vanhoja kipukohtia ilman varsinaista resoluutiota. Siksi sisäinen solmu tulisi joskus avata ennen sen konkretisoitua kohtaamista. Toisaalta taas, jos emme ole valmiita ollenkaan kohtaamaan epämukavuutta, jumitumme paikallemme. Kyse on tässäkin asiassa sopivasta tasapainosta.

Käyttäytymisemme määräytyy alitajuisen ja tietoisen luomistyön kautta ja siten se määrää missä ympäristössä toimimme, miten toimimme ja keitä ihmisiä ja mitä asioita siihen syvemmin kuulutamme.

JA - tietoisuus

Teal Swan opetti itselleni merkittävästä tavasta alkaa nähdä asioita. Tämä tapa on vapaasti suomennettuna "JA tietoisuus" (AND conciousness), jonka tarkoituksena on luoda yhteyttä.

Perinteisempi ja monille tuttu JOKO/TAI tietoisuus puolestaan tarkoittaa sitä, että asiat voivat olla vain tietyllä tapaa ja monesti myös niin, että edellä sanottu kumotaan. Esimerkiksi, jos ystäväsi sanoo sinulle, että tiedosta löytyy totuus, saatat haluta kovasti sanoa, ettei niin ole ja vaikka että rakkaus on totuus. Näin ystäväsi ei välttämättä tule kuulluksi ja saatat saada tämänkaltaisesta oikeassa olemisen halustasi etäännytystä. Tässä tilanteessa JOKO/TAI tietoisuuden sijasta on mahdollista kysyä itseltään, että "Miten osaisin nähdä ystäväni sanoman olevan myös totta?" Ehkä asia on laajemmasta perspektiivistä tai edes hänen omasta perspektiivistään totta? Näin oma tietoisuus alkaa laajentua. Mielen sisältä vastataan malttia harjoittavalle.

JOKO/TAI tietoisuus saattaa luoda epäedullisia uskomuksia ihmisen sisälle tai vahvistaa jo olemassaolevia. JA tietoisuudella on mahdollisuus purkaa uskomuksia pehmeällä tavalla. Tällä tavoin näen kysymykset antoisina.

Kumpikaan näistä tietoisuuksista ei ole väärin tai oikein. Onhan yleensä hyvä olla ehdoton esimerkiksi katolta hyppäämisen suhteen. JOKO/TAI tietoisuus voi myös olla yhtä hyvin rakkaudellista kuin JA tietoisuuskin.

Tässä on yksi itsetietoisuuden työkalu, jonka avulla voi hyvin olla mahdollista mennä lähemmäksi sitä jotakin.

Rakkaus kuuluttaa yhteen ja ottaa osaksi, johon ainakin itse näen, että on hyvä pyrkiä. Tämä ei kuitenkaan tietenkään tarkoita sitä etteikö meillä saisi olla omaa totuutta ja terveitä rajoja. Näitäkään ei tämä sulje pois .

Aito positiivisuus

Aito positiivisuus on keskeinen avain onneen. Voimme sisimmässämme valita miten haluamme maailmaa nähdä: Onko ulkona tapahtuva sade päivän pilaaja vai onko se mahdollisuus leikkimielisyydelle. Onko palkkakuitissa näkemämme laskuvirhe henkilökohtainen loukkaus vai onko se mahdollisuus harjoittaa rakentavaa vuorovaikutusta. Onko ystävyyden päättyminen tilaisuus kohdata jotain omaan elämään sopivampaa. Onko toisen kiivauden kohtaaminen hyvä harjoitus opetella pysymään omassa voimassa ja rakkaudessa. Voimme valita monessa, vaikka joskus ahtaalta tuntuva tilamme ei antaisikaan tätä uskoa. Sisäinen työ tulee tässä tärkeäksi ja keskeiseksi asiaksi.

Positiivisuudella on myös varjopuolensa. Saatatte olla huomanneet elämästänne esimerkkejä tuntemistanne ihmisistä, jotka näyttävät ilmentävän herkästi pelkkää positiivisuutta. On kuin heiltä puuttuisi jarru. Kaasupoljin näyttäisi olevan ainut mitä heiltä löytyy. On mahdollista, että heidän sisällään jyllää syvä levottomuus, joka ei anna pysähtyä. Negatiivisuus nimenomaan olisi tuo jarru. Jos ajat tukka hulmuten positiivisuuden kaasupoljin pohjassa iloisen adrenaliinin huumassa, et tahdo kuulla tulevista mutkista, joista vierustoveri varoittaa. Tämä vierustoveri _tuntuu_ olevan väärässä, eikä vain mielestäsi tajua. Kuitenkin kun mutka tulee, on ojan ja surun aika.

Tällä tavoin positiivisuudesta saattaa tulla ihmiselle puolustuskeino olla kohtaamatta todellisuutta ja sielussa vallitsevia sisäisiä solmuja. Näin ihminen elää kärsimyksessä, mutta hymyilee ulospäin, sillä tässä tapauksessa ulkoisesta hymystä on tullut osa identiteettiä ja tapa paeta itsensä (ja toisien) kohtaamista. On kuitenkin myös niin, että negatiivisuuteen taipuvaiset ihmiset ovat tietyistä syistä haudanneet positiivisuuden, jonka seuraus saattaa olla positiivisuutta ilmaisevien ihmisten mitätöinti. On mahdollista, että koska omaa positiivisuutta ei hyväksytä, ärsyttävät sitten kaikki positiivisuutta ilmaisevat ihmiset.

Jos taas ihminen on jatkuvasti jarru pohjassa eli negatiivisuudessa, ei hän hän pääse eteenpäin ollenkaan. Negatiivisuuden jarru toimii siten, että asioissa nähdään aina jokin negatiivisuutta luova asia, johon keskitytään ja mikään ei ole hyvin, vaan masennellaan ja ahdistellaan.

Tarvitsemme lopulta molempia tasapainoisesti, niin jarrua kuin kaasua, niin negatiivisuutta kuin positiivisuuttakin. Näiden yhdistyminen luo meille terveen tasapainon tilan, jonka avulla osaamme katsoa positiiviskriittisesti asioita, jotta voimme edetä meille sopivaa vauhtia ja rakentavasti. Siten positiivisuus ei ole negatiivisuutta parempi.

Aito positiivisuus onkin sitten eri asia. Se ei torju negatiivisuutta, vaan itseensä uskoen aito positiivisuus kykenee ottamaan negatiivisuuden hyväksyvästi osaksi itseään ja näyttämään sille asiat totuudellisen positiivisesti tämän omaan tahtiin. Aidon positiivisuuden harjoittaminen on hyväksi. Kun löytää omasta mielestään reitin aitoon positiivisuuteen asioiden suhteen, on muutoskin aito.