Sosialisoituminen

 

Se mikä tekee monelle itsetuntemuksesta vaikeaa on sosialisoituminen. Toisin sanoen se, miten on opetettu sopivaksi käyttäytyä ja ajatella tai mikä on yleisesti oikein tai väärin. Tämä yhteiskunnallinen oppi painaa herkästi alas oman sisäisen äänen. Itsensä kuuntelemisen uudelleen opettelu kirkastuttaa kuitenkin sen sointia sävel säveleltä. On myös totta, että jossain määrin tämä sosialisoitumisen myötä annettu kehikko on turvallinen ja toimiva. Se ei kuitenkaan ole ollut kovinkaan yksilöllisesti huomioiva, eikä toimi kuin tiettyyn pisteeseen asti. Toisilla paremmin ja toisilla huonommin.

On ns. hiljaisia sääntöjä, joita sosialisoituminen on istuttanut. Osa on omaa henkilökohtaista erehdystä ja osa todellista kollektiivia varjoa. Näitä hiljaisia sääntöjä on takertunut matkaan sieltä ja täältä. Jos niistä poikkeaa, saa pahimmillaan ihmisryhmien vihat niskaansa. Jos saa toisten vihat niskaan, se on evoluutiohistoriassamme tarkoittanut pahimmillaan kuolemaa. Näin ei enää ole kaikissa kulttuureissa, mutta kehomme muistaa sen mitä vielä lähihistoriassamme on tapahtunut toisinajattelijoille. Nyt mm. internetin tulemisen vuoksi elämme murroksen aikaa, jossa tabuja nostetaan esille. Tässä on kyse tietoisuuden laajentumisesta vastakohtien tiedostamisen kautta.

Carl Gustav Jung mittasi aikanaan ihmisten kehon reaktioita sanoihin eräänlaisella sähköisellä mittarilla. Tästä myöhemmin polveutui myös elokuvista tuttu valheenpaljastuskone. Jos ihmisillä oli paljon tiettyihin sanoihin liittyviä ristiriitoja sisällään, nousi sähkökäyrä kohti kattoa. Tämä sama näkyy ihmisillä ilman kojeitakin kehonkielessä ja äänen sävyn muuttumisena. Samoin konteksti, josta puhutaan, muuntuu usein sen mukaiseksi mikä on ihmisen sisäinen tila. Kehomme on oikein toimiessaan paljon viisaampi kuin nykyiset yleisesti tietämämme koneet.

Mitä voimakkaammin koemme tunteita, sitä selvemmin pystymme havaitsemaan, että jotain on tekeillä. Jos tunteemme ovat kuitenkin "liian" voimallisia, voi viesti hukkua tunteiden valtamereen ja jäädä saamatta. Jos taas tunteet ovat vaisut, on vaikea huomata, että viestiä ylipäänsä on. Kun matkaa kuitenkin sinnikkäästi tekee kohti itsensä ymmärtämistä, alkaa tunteet toimia yksilölle ominaisella tavalla niin, että niiden viestin kuuleminen selkeytyy.

Tunteiden kuuntelemattomuus ja niiden liika analysointi ovat toistensa vastakohdat. Niiden kummankin tarkoituksena on puolustaa ihmistä aidon kuuntelemisen aiheuttamalta psyykkiseltä kivulta. Jos ihminen ei kuuntele tunteitaan, altistuu tämä helpommin esimerkiksi ylensyönnille, sairauksille ja päihteiden käytölle, (sekä yleensä riippuvuuksille) jotta saisi tunnemaailmaansa paranneltua. Kivun välttely luo kuitenkin usein lisää kipua, joka lopulta käy niin suureksi, ettei vaihtoehtoja jää muuta kuin kohdata se.

Sisäiset ristiriidat syntyvät siitä, että on olemassa vähintään kaksi toistensa kanssa riitelevää kontekstia ihmisen sisällä. Esimerkiksi "tahdon puolison" vs. "en uskalla lähteä kotoani mihinkään ja deittipalstat ovat minusta noloja". Tällainen luo sisäisen ristiriidan ja estää ihmistä menemästä kohden sitä mitä tämä elämältä toivoisi. Se mitä elämältä todella toivomme, on evoluution tarkoitus, koska se on todellinen sisäinen kutsumme omaan henkilökohtaiseen kasvuumme ja tätä kautta myös kaikkien meidän kasvuun ja kukoistukseen yhtenäisyytemme kautta. Kukat on tarkoitettu kukkiviksi. Ristiriitamme kuitenkin usein estävät meitä näkemästä sitä mitä todella haluamme, koska ne eivät välttämättä salli meidän nähdä todellisia unelmiamme, saatika mennä kohden niitä. Suuri osa näistä ristiriidoista on istutettu meihin sosialisoitumisen myötä.

Jos ristiriita ihmisellä on olemassa, se ei välttämättä purkaudu sillä, että menee ja kohtaa. Siinä voi käydä niin, että kohtaaminen aiheuttaa vain lisää kärsimystä, koska sisäistä muutosta ulkoisen lisäksi ei välttämättä ole tapahtunut. Näin toistamme vanhoja kipukohtia ilman varsinaista resoluutiota. Siksi sisäinen solmu tulisi joskus avata ennen sen konkretisoitua kohtaamista. Toisaalta taas, jos emme ole valmiita ollenkaan kohtaamaan epämukavuutta, jumitumme paikallemme. Kyse on tässäkin asiassa sopivasta tasapainosta.

Käyttäytymisemme määräytyy alitajuisen ja tietoisen luomistyön kautta ja siten se määrää missä ympäristössä toimimme, miten toimimme ja keitä ihmisiä ja mitä asioita siihen syvemmin kuulutamme.