Solubiologiaa samaistettuna henkiseen kehitykseen

"Kaikki elolliset koostuvat soluista. Pieniä (soluja) ei voi nähdä paljaalla silmällä."

Solu on kuin ihminen tai ihmisen sielu.

"Solu koostuu: Solukalvosta, joka ympäröi, suojaa, tukee ja säätelee solun sisälle ja solusta ulos pääsevien aineiden kulkemista"

Psykologiassa rajat. Samalla tavoin kuin solulle syntyy kalvo, ihminen kehittää rajat itsellensä ajatuksen voimasta aluksi tiedostamattaan. Nämä rajat ovat aluksi mustavalkoiset, eivätkä omaa sävyjä. Se kuinka toimivia nämä rajat ovat, määrittävät sitä mitä päästämme sisään tai ulos.

"Mitokondrio on solun energialaitos, jossa tapahtuu soluhengitys." (Vastaa solun energia-aineenvaihdunnasta.)

Ihmisen kaikkinainen aineenvaihdunta ja hengitys niin mentaalisesti kuin fyysisestikin. Hengitys on kuin hiljaisuus, jota tarvitsemme äänten välissä, jotta emme hukkuisi meluun. Jos mentaalinen tai sisäinen aineenvaihduntamme kuormittuu, tulee meidän tasapainottaa sitä sen vastakohdalla. Esimerkiksi jos syömme liikaa, auttaa meitä syömättömyys, jos valvomme liikaa, auttaa meitä uni, jos liikumme liian vähän, auttaa meitä liikunta jne. Fyysinen ja mentaalinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä.

"Solulima täyttää solun ja on kemiallisten reaktioiden tapahtumapaikka."

Solulima ja kemialliset reaktiot, jotka tapahtuvat siinä ovat yhtä kuin tunteet ihmisen kehossa. Tapa jolla ilmaisemme meille ominaisella tavalla tunteitamme kutsutaan temperamentiksi.

"Tuma sisältää perimän eli geenit ja ohjaa koko solun toimintaa (on solun aivot)."

Henkinen ja biologinen perimä, joka sisältää mm. ihmisen temperamentin ja käyttäytymismallit, sekä järjen, muistin, luovuuden ja tunteet, joita ohjaa tahto. Voidaan puhua symbolisesti myös ihmisen sydämestä, joka on pahan tai hyvän vallassa.

Lähde lainauksille:
https://peda.net/inari/inarin-kunna-koulut/ivalonya/oppiaineet/maantiede/bg-92/2-1-solu

Syy ja seuraus - vertauskuva

 

Syy on kuin siemen ja seuraus kuin siemenen lopputulema. Jos kylvää hyvään maaperään ja hyvää siementä, saa siitä hyvän sadon. Jos taas kylvää huonoon maaperään huonoa siementä, saa sen mukaisen sadon.

Jos peltomme on täynnä huonoa kasvustoa, on siihen vaikea istuttaa hyvää siementä. Kasveilla kun on tapana kilpailla ravinnosta. Joskus on hyvä mennä repimään huono kasvusto juuriltaan, sillä latvasta leikkaaminen ei aina riitä.

Jos jäämme kiinni harhakuvaan siitä, että siemeniemme tulisi olla jo isoja puita niitä kylväessämme, saatamme jättää kokonaan istuttamatta. Pienelläkin siemenellä voi kuitenkin ajan saatossa olla valtava merkitys, sillä isoinkin puu kasvaa pienestä siemenestä.

Tunteista

Pelon energia on nopeaa energiaa. Sen luonne ei pyri antamaan ihmiselle aikaa tutkia, vaan se pyrkii nopeisiin ratkaisuihin. Hivenen poikkeavana ilmiönä tästä on äärimmäinen pelko, joka ylikuormittaa ihmisen järjestelmän niin voimallisesti, että se menee oikosulkuun aiheuttaen jähmettymisen. Tämä johtuu liiallisesta kuormituksesta eli riittävästä määrästä tarpeeksi pelokkaita ajatuksia. Mitä enemmän pelon ajatuksia ihmisessä on, sen impulsiivisemmin tämä toimii kohti lamaannusta. Pelon ajatukset eivät ole varsinaisesti tässä hetkessä tapahtuvia, vaan mielen luomia kuvitelmia tulevaisuuteen menneisyyden perusteella. Ajattelemme kuitenkin tulevaisuuden ja menneisyyden aina tässä hetkessä.

Vihan energia on kapea toimintaan pyrkivä energia. Se kertoo ajattelusta, joka on ristiriidassa sisimmässä niin, että asia ei mene oman tahdon mukaan. Vihan tarkoituksena on selkeyttää rajoja. Vihan takana on aina pelko. Vihan kokeminen sallitusti edes jälkeenpäin, auttaa ihmistä havaitsemaan omia rajojaan, sitä mitä on persoonallisesti kokenut vääryydeksi. Vihalla on näin potentiaali lisätä itsetietoisuutta. Vihan energia on voimaannuttavampi kokemus kuin pelko ja siten se on korkeampi energia. Tässä kohden koen tarpeelliseksi mainita varsinkin suomalaisille tutun vihan häpeän, jonka seurauksena vihaa kokiessaan ihminen kokeekin pelkkää häpeää tai vihaa ja häpeää molempia. Kun viha on häpäisty ja sen vuoksi ihminen elää pelossa ja häpeässä, on koko ihminen ns. kastroitu tottelemaan. Esimerkiksi hengellisissä piireissä saatetaan erehdyksellisesti tuomita ja häpäistä vihaa kokeva ihminen. Mikään tunne ei ole väärin, vaan tunteet ovat kuin omia lapsiamme, jotka voimme ottaa rakkaudellisesti vastaan. Tämä määrittää myös sen kuinka rakkaudellisesti kykenemme ottamaan toisten tunteita vastaan. On huomion arvoista, että ihminen kokee tunteita kokoajan, sillä neutraali tunnekin on tunne, joten tästä voimme päätellä, että suhtautumisemme tunteisiimme on hyvin keskeistä ylipäänsä toisten kohtaamisessa. Sekin on ajatuksen arvoista, että mikä eilen oli neutraalia, ei välttämättä tänään enää sitä olekaan. Joillekin esimerkiksi ahdistunut tila voi olla perustila sen tuttuuden vuoksi, eikä mieli välttämättä muista aikaa ilman ahdistusta.

Ilon energia juontuu turvallisuudesta ja hetken hyväksymisestä. Joku tuntematon joskus sanoi, että ilo on kuplivaa rauhaa. Rauha tarvitsee turvallisuuden tunnetta. Se miten ajattelemme tai uskomme asioista, vaikuttaa tunteisiimme. Jos ulkoisiin asioihin on varannut ilonsa, on ilon kokemus jatkuvasti riippuvaista toisista ihmisistä ja asioista. Sellainen ilo, joka on riippuvainen toisista, on ihmisille useimmiten keskeisin. Tätä iloa jahdatessa ja pelkoa karkuun juostessa, tilataan itsellensä onnetonta elämää. Yhteiskunnassamme ilon jahtaaminen on keskeistä, jonka näkee esimerkiksi kohtuuttomasta materialismiin keskittymisestä, suorittamisesta, psyykelääkkeiden ja päihteiden käytön määrästä, sekä ylipaino-ongelmista.

Surun energia on prosessi luopua vanhasta ja sellaisesta minkä olisi vielä tahtonut pitää tai mitä ei ole koskaan saanut ja olisi toivonut saavansa. Surun kokeminen on sielua puhdistavaa, joka luo tilaa uudelle ja vapauttaa ihmistä ymmärtämään asioiden hetkellisyyttä, jonka kautta parhaimmillaan avautuu syvä kiitollisuus olemassaolevasta ja tämän hetken lahjasta. Aito sureminen lisää myös myötätuntoa.

Häpeä on tunne, joka piilottaa ja pienentää. Tämä tunne voi kuulua melkeinpä mihin vain. Häpeä sanoo, että "olen arvoton, en ole riittävä ja että minussa itsessäni syvimmillään on vikaa". Koska häpeä tahtoo pysyä piilossa, on se integroinut itsensä syvälle ihmisen psyykeen ihmisen itsensäkin tunnistamattomaksi. Usein mitä vähemmän häpeää itsessään elämänsä aikana on tiedostanut, on sen todennäköisempää, että se kontrolloi omaa elämää." Häpeä kasvaa siellä, missä rakkaus loistaa poissaolollaan." - Tommy Hellsten. Häpeän välttely saa herkästi kontrolloimaan toisia, jotta omaa häpeää ei tarvitsisi kohdata. Voimme hävetä kaikkia tunteita ja jopa iloa, jos meidät on siitä joskus vaiennettu ikävällä tavalla ja näin monella onkin.

Millainen suhde sinulla on tunteisiisi?

----

Alekirjoittaneen kokemusta aiheesta:

Kävin yksin metsässä ilmaisemassa vihaa, surua ja pelkoa. Nämä olivat keskeisiä asioita tunteiden herättelyn kannalta. Hermostoni ei ollut tottunut tuntemaan, joten kehoni tarvitsi oman tilan ja aikansa herätäkseen. Tunteet nimenomaan tunnetaan kehossa. Mieleni myös nosti paljon mitätöiviä ajatuksia tunteiden herättelyn aikana. Nämä oli vain otettava vastaan ja antauduttava parhaansa mukaan tuntemuksille ja tunteille. Kun tunteet olivat heränneet ja ilmaisuharjoittelun jälkeen alkoi tunteiden säätelyn harjoittaminen eli tunteiden hallinta eri tilanteissa. Eettisten asioiden opettelu tunteiden ilmaisun suhteen olivat välttämätöntä. Tunteen aktivoituessa, kun meinaa aktivoitua myös siihen liitoksissa olevat käyttäytymismallit. Nämä tuli siis opetella uudestaan, sekä syvästi ymmärtää omaa vastuuta tunteista ja ajatuksista, sekä siitä että ne tapahtuvat itsen sisällä. Vuorovaikutustaitojen kehittyminen oli myös välttämätöntä. Kyseessä on hyvin kokonaisvaltainen prosessi.

Aikanani aloin myös hahmottamaan tunteitani NLP:stä tulevan perustunteita kuvaavan teorian kautta. Näitä perustunteita ovat teorian mukaan viha, ilo, pelko ja suru. Kuulostelin sisintäni ja nimesin tunteita ääneenkin, kun niitä tunnistin. Havainnoin kehon ilmeitä ja opettelin mitä mikäkin saattaisi viestiä. Joskus tein myös muiden seurassa niin, että sanoin ääneen kokemiani tunteita. Jos siis huomasin kokevani vihaa, sanoin ääneen muille "olen vihainen". Näin myös kohtasin kielteisiä tunteita tunteiden ilmaisua kohtaan. Olin kyllä kertonut tekeväni tällaista. Näin turhilta hämmennyksiltä vältyttiin. Tutkin myös kehon lämpökarttakuvia, joita oli otettu eri tunteiden kokemisen aikana ja mietin omia kehoni tuntemuksia verraten tähän karttakuvaan. Kun karttakuvasta löysin tunteen, aloin tutkia mitä se merkitsee. Tähän käytin wikipediaa, ystävien kanssa keskustelua, youtubevideoita ja luin erilaisia kirjoja aiheesta.

Kun sisäinen maailmani oppi tunnistamaan ja nimeämään tunteita, aloin alkaa ymmärtämään näiden tunteiden välisiä suhteita elämäni tapahtumiin ja siten opin kuuntelemaan sisimpäni viestejä paremmin. Asiat alkoivat enempi selkeytyä ja elämä muuttua radikaalisti. Suurin osa ikävistä tunteista ovat olleet menneisyyteni uskomuksia ja siten menneisyydessä elämistä. Tätä voi kutsua myös "ajassa elämiseksi". Kun mennyt historia, johon olen ollut kiinnittynyt, on itsensä tuntemisen myötä purkunut enempi ja enempi pois, on tämä hetki tullut eläväisemmäksi ja eläväisemmäksi. Todellinen itse paljastuu kaiken menneen kuonan alta. Tie siihen on kuitenkin ollut se, että katson noita ei haluttuja tunteita silmiin ja opin niiden viestin, jonka myötä olen voinut laskea menneestä irti. Tässä erityisen tärkeä työkalu on ollut meditointi, jossa tunteet tunnen juuri sellaisenaan.

Tunne itsesi

 

"Gnōthi seauton" eli ”tunne itsesi” on muinaiskreikkalainen aforismi, joka oli kirjoitettuna Apollonin temppelin etupihalle Delfoissa. Lausuman alkuperää ei tunneta. Jo antiikin aikana sitä väitettiin monen eri henkilön keksimäksi, ja yleisen uskomuksen mukaan se oli peräisin jumalalta itseltään.

( https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Gnothi_seauton )

Kuvittele, että sielusi on tolkuton määrä erilaisia uskomuksia, jotka nivoutuvat yhteen isoksi matrixiksi. Kaikki uskomukset kuitenkin syntyvät yhdestä ja samasta lähteestä. Isommat uskomukset kasaavat ympärilleen valtavan määrän pieniä uskomuksia itsensä tueksi. Näitä isompia uskomuksia on vaikeampi murtaa, kuin vastaavasti pieniä ja hentoja, pinnalla leijailevia uskomuksia. Näiden kaikenlaisten uskomusten seassa on eräs valtavan kokoinen uskomus, jonka ympärillä on iso rypäleikkö uskomuksia. Tämä isoin uskomusrypäs on identiteetti, joka kantaa sinun nimeäsi.

Tämän identiteetin syntyessä, alamme uskoa toispuoleisesti sitä mitä olemme. Nyt olemmekin sosiaalisia, sanavalmiita, huomaavaisia, melankolisia, hiljaisia, taiteilijoita, poliitikkoja ja vaikka mitä. Kaikessa tiedostumattomassa mustavalkoisuudessamme rajaamme itsemme. Kun dualistinen taakkamme vaakakupissa menee liian yksipuoleiseksi, kaatuu koko vaaka. Tämä heilauttaa todellisuuttamme merkittävästi, mutta nyt vaakakupit ovat pienen hetken tyhjät. Herkästi kiinnittyvä mielemme saattaakin luulla, että vaakakuppimme ovat nyt lopullisesti tyhjät. Alamme kuitenkin kohtuu nopeasti kasata samaa vanhaa uudestaan kuppeihin, jollemme tietoisesti ymmärrä tehdä tähän liittyvää työtä.

Ihmisessä on erilaisia voimia, jotka ohjaavat käyttäytymistä niiden ollessa tiedostumattomia. Näiden voimien ympärille kehittyy valtava määrä uskomuksia. Jos esimerkiksi halumme on selviytyä, koska pelkäämme tiedostumattomasti kuolemaa, saatamme yrittää hamuta itsellemme kyseenalaisin keinoin erilaisia turvan välikappaleita. Mielemme voi lisätä ja vääristää asioita, jotta tämä turva täyttyisi.

Jos halumme puolestaan on lisääntyä, saatamme liioitella saavutuksiamme vaikuttaaksemme kumppaniehdokkaaseemme tai jättää asioita sanomatta, jotka mielestämme vähentäisivät lisääntymismahdollisuuksiamme. Tällainen palturintie vie useimmiten vääristyneeseen suhteeseen, jossa maksetaan omalla onnettomuudella veroa väärän kuvan antamisesta.

Jokaisella todellisuuden juksausyrityksellä on kuitenkin karmansa, eikä tätä karmaa pääse kukaan pakoon, vaikka hetkeksi näyttäisikin siltä. Itsensä ja omien motiiviensa tunteminen tuleekin lääkkeeksi oman eläinluontomme sokealle valtijuudelle. Kun hahmotamme oman sisäisen perkeleemme käyttävän eläinluontoamme hyväkseen oman kaikkitietävän mielemme lumoissa, on meillä mahdollisuus myöntää avuttomuutemme sen edessä ja anoa itseämme suuremmalta apua. Identiteetin ja siten ihmisen itsensä ollessa ongelma, ei se voi korjaantua ongelmalla itsellään. Siksi ihmisen on mentävä itsensä ulkopuolelle, eikä se tapahdu ihmisen omasta toimesta, vaan tuon korkeamma armosta.

Tämä puolestaan antaa mahdollisuuden aloittaa työn itsensä kanssa, jossa oma epäterve itsekkyys kesytetään palvelemaan suurempaa tarkoitusta. Tämä suurempi tarkoitus on myös se, mitä ihminen syvimmiltään myös itse kaikkein palavammin haluaa. Ainoastaan pelko sumentaa näkökenttäämme niin, että luulisimme haluavamme toisin.

"Gnōthi seauton" eli ”tunne itsesi” .

Sosialisoituminen

 

Se mikä tekee monelle itsetuntemuksesta vaikeaa on sosialisoituminen. Toisin sanoen se, miten on opetettu sopivaksi käyttäytyä ja ajatella tai mikä on yleisesti oikein tai väärin. Tämä yhteiskunnallinen oppi painaa herkästi alas oman sisäisen äänen. Itsensä kuuntelemisen uudelleen opettelu kirkastuttaa kuitenkin sen sointia sävel säveleltä. On myös totta, että jossain määrin tämä sosialisoitumisen myötä annettu kehikko on turvallinen ja toimiva. Se ei kuitenkaan ole ollut kovinkaan yksilöllisesti huomioiva, eikä toimi kuin tiettyyn pisteeseen asti. Toisilla paremmin ja toisilla huonommin.

On ns. hiljaisia sääntöjä, joita sosialisoituminen on istuttanut. Osa on omaa henkilökohtaista erehdystä ja osa todellista kollektiivia varjoa. Näitä hiljaisia sääntöjä on takertunut matkaan sieltä ja täältä. Jos niistä poikkeaa, saa pahimmillaan ihmisryhmien vihat niskaansa. Jos saa toisten vihat niskaan, se on evoluutiohistoriassamme tarkoittanut pahimmillaan kuolemaa. Näin ei enää ole kaikissa kulttuureissa, mutta kehomme muistaa sen mitä vielä lähihistoriassamme on tapahtunut toisinajattelijoille. Nyt mm. internetin tulemisen vuoksi elämme murroksen aikaa, jossa tabuja nostetaan esille. Tässä on kyse tietoisuuden laajentumisesta vastakohtien tiedostamisen kautta.

Carl Gustav Jung mittasi aikanaan ihmisten kehon reaktioita sanoihin eräänlaisella sähköisellä mittarilla. Tästä myöhemmin polveutui myös elokuvista tuttu valheenpaljastuskone. Jos ihmisillä oli paljon tiettyihin sanoihin liittyviä ristiriitoja sisällään, nousi sähkökäyrä kohti kattoa. Tämä sama näkyy ihmisillä ilman kojeitakin kehonkielessä ja äänen sävyn muuttumisena. Samoin konteksti, josta puhutaan, muuntuu usein sen mukaiseksi mikä on ihmisen sisäinen tila. Kehomme on oikein toimiessaan paljon viisaampi kuin nykyiset yleisesti tietämämme koneet.

Mitä voimakkaammin koemme tunteita, sitä selvemmin pystymme havaitsemaan, että jotain on tekeillä. Jos tunteemme ovat kuitenkin "liian" voimallisia, voi viesti hukkua tunteiden valtamereen ja jäädä saamatta. Jos taas tunteet ovat vaisut, on vaikea huomata, että viestiä ylipäänsä on. Kun matkaa kuitenkin sinnikkäästi tekee kohti itsensä ymmärtämistä, alkaa tunteet toimia yksilölle ominaisella tavalla niin, että niiden viestin kuuleminen selkeytyy.

Tunteiden kuuntelemattomuus ja niiden liika analysointi ovat toistensa vastakohdat. Niiden kummankin tarkoituksena on puolustaa ihmistä aidon kuuntelemisen aiheuttamalta psyykkiseltä kivulta. Jos ihminen ei kuuntele tunteitaan, altistuu tämä helpommin esimerkiksi ylensyönnille, sairauksille ja päihteiden käytölle, (sekä yleensä riippuvuuksille) jotta saisi tunnemaailmaansa paranneltua. Kivun välttely luo kuitenkin usein lisää kipua, joka lopulta käy niin suureksi, ettei vaihtoehtoja jää muuta kuin kohdata se.

Sisäiset ristiriidat syntyvät siitä, että on olemassa vähintään kaksi toistensa kanssa riitelevää kontekstia ihmisen sisällä. Esimerkiksi "tahdon puolison" vs. "en uskalla lähteä kotoani mihinkään ja deittipalstat ovat minusta noloja". Tällainen luo sisäisen ristiriidan ja estää ihmistä menemästä kohden sitä mitä tämä elämältä toivoisi. Se mitä elämältä todella toivomme, on evoluution tarkoitus, koska se on todellinen sisäinen kutsumme omaan henkilökohtaiseen kasvuumme ja tätä kautta myös kaikkien meidän kasvuun ja kukoistukseen yhtenäisyytemme kautta. Kukat on tarkoitettu kukkiviksi. Ristiriitamme kuitenkin usein estävät meitä näkemästä sitä mitä todella haluamme, koska ne eivät välttämättä salli meidän nähdä todellisia unelmiamme, saatika mennä kohden niitä. Suuri osa näistä ristiriidoista on istutettu meihin sosialisoitumisen myötä.

Jos ristiriita ihmisellä on olemassa, se ei välttämättä purkaudu sillä, että menee ja kohtaa. Siinä voi käydä niin, että kohtaaminen aiheuttaa vain lisää kärsimystä, koska sisäistä muutosta ulkoisen lisäksi ei välttämättä ole tapahtunut. Näin toistamme vanhoja kipukohtia ilman varsinaista resoluutiota. Siksi sisäinen solmu tulisi joskus avata ennen sen konkretisoitua kohtaamista. Toisaalta taas, jos emme ole valmiita ollenkaan kohtaamaan epämukavuutta, jumitumme paikallemme. Kyse on tässäkin asiassa sopivasta tasapainosta.

Käyttäytymisemme määräytyy alitajuisen ja tietoisen luomistyön kautta ja siten se määrää missä ympäristössä toimimme, miten toimimme ja keitä ihmisiä ja mitä asioita siihen syvemmin kuulutamme.

JA - tietoisuus

Teal Swan opetti itselleni merkittävästä tavasta alkaa nähdä asioita. Tämä tapa on vapaasti suomennettuna "JA tietoisuus" (AND conciousness), jonka tarkoituksena on luoda yhteyttä.

Perinteisempi ja monille tuttu JOKO/TAI tietoisuus puolestaan tarkoittaa sitä, että asiat voivat olla vain tietyllä tapaa ja monesti myös niin, että edellä sanottu kumotaan. Esimerkiksi, jos ystäväsi sanoo sinulle, että tiedosta löytyy totuus, saatat haluta kovasti sanoa, ettei niin ole ja vaikka että rakkaus on totuus. Näin ystäväsi ei välttämättä tule kuulluksi ja saatat saada tämänkaltaisesta oikeassa olemisen halustasi etäännytystä. Tässä tilanteessa JOKO/TAI tietoisuuden sijasta on mahdollista kysyä itseltään, että "Miten osaisin nähdä ystäväni sanoman olevan myös totta?" Ehkä asia on laajemmasta perspektiivistä tai edes hänen omasta perspektiivistään totta? Näin oma tietoisuus alkaa laajentua. Mielen sisältä vastataan malttia harjoittavalle.

JOKO/TAI tietoisuus saattaa luoda epäedullisia uskomuksia ihmisen sisälle tai vahvistaa jo olemassaolevia. JA tietoisuudella on mahdollisuus purkaa uskomuksia pehmeällä tavalla. Tällä tavoin näen kysymykset antoisina.

Kumpikaan näistä tietoisuuksista ei ole väärin tai oikein. Onhan yleensä hyvä olla ehdoton esimerkiksi katolta hyppäämisen suhteen. JOKO/TAI tietoisuus voi myös olla yhtä hyvin rakkaudellista kuin JA tietoisuuskin.

Tässä on yksi itsetietoisuuden työkalu, jonka avulla voi hyvin olla mahdollista mennä lähemmäksi sitä jotakin.

Rakkaus kuuluttaa yhteen ja ottaa osaksi, johon ainakin itse näen, että on hyvä pyrkiä. Tämä ei kuitenkaan tietenkään tarkoita sitä etteikö meillä saisi olla omaa totuutta ja terveitä rajoja. Näitäkään ei tämä sulje pois .

Aito positiivisuus

Aito positiivisuus on keskeinen avain onneen. Voimme sisimmässämme valita miten haluamme maailmaa nähdä: Onko ulkona tapahtuva sade päivän pilaaja vai onko se mahdollisuus leikkimielisyydelle. Onko palkkakuitissa näkemämme laskuvirhe henkilökohtainen loukkaus vai onko se mahdollisuus harjoittaa rakentavaa vuorovaikutusta. Onko ystävyyden päättyminen tilaisuus kohdata jotain omaan elämään sopivampaa. Onko toisen kiivauden kohtaaminen hyvä harjoitus opetella pysymään omassa voimassa ja rakkaudessa. Voimme valita monessa, vaikka joskus ahtaalta tuntuva tilamme ei antaisikaan tätä uskoa. Sisäinen työ tulee tässä tärkeäksi ja keskeiseksi asiaksi.

Positiivisuudella on myös varjopuolensa. Saatatte olla huomanneet elämästänne esimerkkejä tuntemistanne ihmisistä, jotka näyttävät ilmentävän herkästi pelkkää positiivisuutta. On kuin heiltä puuttuisi jarru. Kaasupoljin näyttäisi olevan ainut mitä heiltä löytyy. On mahdollista, että heidän sisällään jyllää syvä levottomuus, joka ei anna pysähtyä. Negatiivisuus nimenomaan olisi tuo jarru. Jos ajat tukka hulmuten positiivisuuden kaasupoljin pohjassa iloisen adrenaliinin huumassa, et tahdo kuulla tulevista mutkista, joista vierustoveri varoittaa. Tämä vierustoveri _tuntuu_ olevan väärässä, eikä vain mielestäsi tajua. Kuitenkin kun mutka tulee, on ojan ja surun aika.

Tällä tavoin positiivisuudesta saattaa tulla ihmiselle puolustuskeino olla kohtaamatta todellisuutta ja sielussa vallitsevia sisäisiä solmuja. Näin ihminen elää kärsimyksessä, mutta hymyilee ulospäin, sillä tässä tapauksessa ulkoisesta hymystä on tullut osa identiteettiä ja tapa paeta itsensä (ja toisien) kohtaamista. On kuitenkin myös niin, että negatiivisuuteen taipuvaiset ihmiset ovat tietyistä syistä haudanneet positiivisuuden, jonka seuraus saattaa olla positiivisuutta ilmaisevien ihmisten mitätöinti. On mahdollista, että koska omaa positiivisuutta ei hyväksytä, ärsyttävät sitten kaikki positiivisuutta ilmaisevat ihmiset.

Jos taas ihminen on jatkuvasti jarru pohjassa eli negatiivisuudessa, ei hän hän pääse eteenpäin ollenkaan. Negatiivisuuden jarru toimii siten, että asioissa nähdään aina jokin negatiivisuutta luova asia, johon keskitytään ja mikään ei ole hyvin, vaan masennellaan ja ahdistellaan.

Tarvitsemme lopulta molempia tasapainoisesti, niin jarrua kuin kaasua, niin negatiivisuutta kuin positiivisuuttakin. Näiden yhdistyminen luo meille terveen tasapainon tilan, jonka avulla osaamme katsoa positiiviskriittisesti asioita, jotta voimme edetä meille sopivaa vauhtia ja rakentavasti. Siten positiivisuus ei ole negatiivisuutta parempi.

Aito positiivisuus onkin sitten eri asia. Se ei torju negatiivisuutta, vaan itseensä uskoen aito positiivisuus kykenee ottamaan negatiivisuuden hyväksyvästi osaksi itseään ja näyttämään sille asiat totuudellisen positiivisesti tämän omaan tahtiin. Aidon positiivisuuden harjoittaminen on hyväksi. Kun löytää omasta mielestään reitin aitoon positiivisuuteen asioiden suhteen, on muutoskin aito.

Enkelit - symboliikka

 

"Enkeli" sanan alkuperä on "viestintuoja". Enkelit on nykyaikana pääsääntöisesti kuvattu kehollisesti ihmisiksi, joilla on siivet selässään, säteillen valoa ja joskus omaten sädekehän päänsä ympärillä. Oheisen tekstin kuvaus ja tulkinta perustuu tähän nykäpäiväiseen kollektiiviin yleisnäkemykseen enkeleistä. 

Enkelien siivet symboloivat vapautta kulkea niin maan päällä, kuin taivaissa. Taivas kuvaa tietoisuutta ja maa kuvaa alitajuntaa. Enkelit voivat siis kulkea maan ja taivaan välillä. Toisin sanoen viestintuojat voivat kulkea tietoisessa ja alitajuisessa mielessä. Niin ylhäällä, kuin alhaalla.

Kuvauksissa enkelit näyttävät enempi sukupuolettomilta ennemmin kuin kummankaan sukupuolen ääripäiltä. Sukupuolettomuuden vastakohta on omata kummatkin sukupuolet. Tämä kokonaisuus kuvastaa tasapainotilaa, pyhää avioliittoa maskuliinisen ja feminiinisen välillä ihmisen sisällä, jolloin kummankin ääripään kiinnittymisistä ollaan laskettu irti.

Enkeleillä oleva valoa loistava ruumis ja sädekehä pään päällä kuvastavat tietoisuutta. Sen minkä pimeästä valaisemme, se tulee näkyväksi. Valo kuvastaa siis tietoisuutta, jonka avulla voimme tulla tietoiseksi pimeässä olevasta eli alitajunnassamme olevasta tiedostumattomasta osuudesta. Valaistuneen ihmisen tietoisuuden valo on valaissut alitajunnan tiedostumattoman osuuden tietoiseksi sen osilta, kuka ihminen on eli identiteettiuskomus on ymmärretty ja siten vastaus kysymykseen "kuka minä olen?" on tiedostettu syvällä sielun tasolla. Elämän luonne on jatkuva tietoisuuden laajentuminen, jolloin täydellinen tiedostumattoman mielen valaiseminen on mahdotonta. Kun mahdollinen ja mahdoton yhdistyy, löytää sielu tasapainon evoluutiosta, jatkuvasta kehityksestä. Sielun saattaminen jumalalliseen järjestykseen, saa tiedostumattoman kärsimyksen muuntumaan tietoisuuden valossa antautumiseksi, jolloin Jumalan pyhä nimi kuuluu, kirkkaus näkyy ja sielua kosketetaan.

Enkelit kuvataan myös säteilevän valoa ulos, kuin tietoisuutta ympäristöönsä tarjoten. Sädekehän ympyrästä löytyy myös oma symboliikkansa, kuten esimerkiksi pii, joka symboloi ääretöntä ja siten paradoksaalisuudessaan ajattomuutta. Ajattomuus kuvaa läsnäoloa. Läsnäolo kuvaa tässä hetkessä olemista. Todellinen tässä hetkessä oleminen on antautumista. Lopulta se ei ole edes sitäkään, samaan aikaan kuitenkin ollen sitä.

Alitajuntamme tiedostumaton varjopuoli pitää meitä passiivisaktiivisesti tiedostumattomassa tilassa, kunnes tietoisuuden valo valaisee pimeytemme. Tämä varjopuoli aiheuttaa sielun pimeän yön, jossa ihminen on tietämättömyytensä vankina jatkuvien inkarnaatioiden elämänpyörässä. Näin symbolisesti käärme syö omaa häntäänsä. Elämänpyörä tai käärme syömässä häntäänsä on yhtä kuin syyn ja seurauksen ketjuun kiinnittyminen ja siten jumalallisen järjestyksen ymmärryksen puuttuminen ihmisen tietoisuudesta. Kun lopulta ihmisen tietoisuus riittää siihen, että kaikki on annettu ehdottomasta rakkaudesta, vapautuu sielu elämänpyörästä. Näin ihminen ymmärtää jumalallisen järjestyksen juuttumatta enää henkilökohtaiseen karmaansa. Elämänhistoria muuntuu toispuoleisesta kokonaiskuvan ymmärtämiseksi ja tasapainotilaksi. Käärme lakkaa syömästä omaa häntäänsä ja ylösnousemus on todellinen.

Enkelit kuvaavat alitajunnasta tietoiseksi tulemista ja siten itsetuntemusta. Jokaisella enkelillä on oma viestinsä, joka tuo lähemmäksi jumalallista järjestystä. Mytologioiden enkelit eli viestintuojat omaavat siis tietyn kontekstin, joka avaa sielua kohden tätä todellista järjestystä. Koska ihminen aistii sisimmässään eli itsensä sisällä, eivät enkelit tai lopulta mikään muukaan ole ulkopuolelta tulevaa. Näin enkelitkin ovat ihmisen sisimmän edustuksia. Jos kontekstit enkeleistä kuitenkin ovat universaaleja, ne omaavat potentiaalin toimia jokaisella ihmisellä sielua kohden totuutta avaavilla tavoin.

Ihmisen tulee itse tutustua ja löytää se mitä löydettävissä on. Jos kuitenkin ihmisen oma mieli vääristää uskomuksiinsa kiinnittyneenä viestiä, viestiä ei voi nähdä tai siitä voi nähdä vain osan. Jos kontekstit ottaa valmiina uskomuksina, ne ovat vain uskomuksia ilman syvempää tietoisuutta. Tällöin taistellaan toisia konteksteja ja näkemyksiä vastaan pitäen omaa kontekstia oikeampana kuin toisten, vaikkakin sitten vain hiljaa mielessään. Tällöin edetäkseen hengellisellä tiellä uskomukset tulisi kyseenalaistaa, jotta voisi nähdä sen mikä on todellista. Uskomusten kyseenalaistaminen on osa eriytymistä ja itsenäiseksi tulemista ja todellisen valon eli tietoisuuden ja itsetuntemuksen lisääntymistä itsessämme. Taikausko puolestaan on mielen defenssi olla kohtaamatta todellisuutta sellaisena kuin se on.

 

Mekaniikan kolme peruslakia samaistettuna ajatuksen mekaniikkaan

Oheinen julkaisu kertoo Newtonin mekaniikan peruslaeista samaistettuna ajattelun mekaniikkaan. Tekstissä lainausmerkeissä olevat asiat ovat Newtonin peruslaeista, joiden lähde löytyy oheisen linkin takaa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Mekaniikan_peruslait

----------

MEKANIIKAN PERUSLAKI I on liikkeen jatkuvuuden laki.

"Kappale jatkaa tasaista suoraviivaista liikettä vakionopeudella tai pysyy levossa, jos siihen ei vaikuta ulkoisia voimia tai kokonaisvoima on 0."

Mihin meditaatio "pyrkii" on se, että kokonaisvoima olisi 0, jolloin ajatusliikettä ei olisi. Kun meditaatiolla ajatuksista on laskettu irti, alamme nähdä kirkkaammin, koska eri ajatukset erilaisien tunteidensa kera eivät reagoi enää toisiinsa luoden levotonta mieltä.

Kun ajattelemme ajatuksen, on siinä olemassa tehosteena tietty voima eli tunne. Neutraali tunnekin on tunne, siinä missä positiivinen ja negatiivinenkin. Tunteet toimivat spektrillä (https://fi.wikipedia.org/wiki/Spektri).

"Kappaleen liike on tasaista tai se on paikallaan, jos siihen vaikuttavien voimien summa on nolla."

Kun ajatus ei vaikuta herättävän meissä mitään tunteita, ovat siitä heränneet ajatusjohdannaiset ja itse ajatus tunne-energialtaan suhteessa siten, etteivät ne saa sellaista reaktiota tai muutosta aikaiseksi, että huomaisimme tämän.

Paljon tätä nykyä puhuttu "oma voima" ei ole sitä, että taistellaan asioita vastaan aiheuttaen ylitsevuotavia vastavoimia. Oma voima on sitä, että eletään harmoniassa vastavoimien suhteen dualistisen ymmärryksen kautta, jota jotkut kutsuvat rakkaudeksi, jotkut lähteeksi, Allahiksi, Jumalaksi tai miksi mielivätkään.

"Ulkopuolelta" ei löydy yhtään kappaletta, johon ei vaikuttaisi  jonkin toisen kappaleen voima, sillä kaikki kappaleet ovat yhteydessä toisiinsa. Esimerkiksi jos lasi on puoliksi tyhjä, on se silti puoliksi ilmaa täynnä. Ilma muodostuu taas omista kappaleistaan, joita olemme kollektiivisti nimenneet erilaisin kemiallisin merkein. Samoin siis kuin kappaleet, ovat kaikki ajatuksemmekin liitoksissa ja siten näissä ajatuksissa piilevät tunteet vaikuttavat toisiinsa. Kun siis luomme ajatuksen tietyllä tunteella, alkaa tähän ajatukseen vaikuttamaan kaikki sidoksissa olevat ajatukset ja ajatusjohdannaiset, sekä toisinpäin.

Jos koemme esimerkiksi ilon tunteen luomisen vaikeaksi, johtuu se siitä, että ne ajatukset joilla yritämme itsellemme iloa luoda, ovat sidoksissa toisiin ajatuksiin, joissa oleva tunne-energia on voimakkaampi kuin ajatus, jolla iloa yritämme luoda ja/tai itse ajatus jolla yritämme luoda iloa sisältää jo itsessään riittävän määrän vastustavaa tunne-energiaa, joka ei salli ilon tunteen syntyä.

MEKANIIKAN PERUSLAKI II, jossa kappaleeseen (ajatukseen) vaikuttava kokonaisvoima antaa sille sen kiihtyvyyden.

"..mitä suurempi on kappaleeseen kohdistuva voima, sitä suurempi on kiihtyvyys, jonka se kappaleelle aiheuttaa."

Eli mitä suurempi on ajatukseen kohdistuva tunne, sitä suurempi on sen vaikutus, joka ajatuksella tapahtuu.

”Oli kappaleen suuruus mikä vain, mitä suurempi on kappaleeseen kohdistuva voima, sitä suurempi on kiihtyvyys, jonka se kappaleelle aiheuttaa.”

Ajatus voi olla vaikka kuinka massiivinen tai pieni siinä olevien asioiden suhteen, esimerkiksi maailmanvalloitus kaikessa mittakaavassaan tai kiitollisuus pihakukista, mutta ajatuksessa oleva tunne-energia on se, joka määrittelee ajatuksen vaikutuksen.

"..voima ja kiihtyvyys ovat vektorisuureita, joilla on sekä suuruus, että suunta."

Tunteen voimakkuudella ja siitä syntyneellä vaikutuksella on suuruus ja suunta. Suuruus on yksinkertaisesti se kuinka suuri tunne on johonkin verrattuna ja suunta on se mihin ajatukseen tai "ulkoiseen" asiaan tunne kohdistuu.

"..kun kahteen erimassaiseen kappaleeseen vaikutetaan samalla voimalla, saa pienempimassainen kappale suuremman kiihtyvyyden."

Kun kahteen eri ajatukseen vaikutetaan tietyn tunne-energian omaavalla ajatuksella, on suurempi vaikutus siihen ajatukseen, jonka vastustava tunne-energia on vähäisempi. Näin vahvemmalla tunne-energialla on mahdollisuus kumota heikompi tunne-energia. Huomautettakoon, että esimerkiksi ilo ei ole vihaa voimakkaampi. Se kumpi on voimakkaampi riippuu täysin tunne-energian määrästä. Voit kyllä ohjelmoida itsesi iloisilla ajatuksilla niin, että subjektiivisesti ilo on sinulle vihaa voimakkaampi ja siten henkilökohtaisesti tosi.

Ihmisen on täysin mahdollista löytää reitti haluamiinsa tunteisiin, jos hän löytää itsellensä sopivimmat ajatukset, joiden kautta tämä alkaa tapahtua. Kun esimerkiksi ilon ajatuksia ruokkii, tulee jossain vaiheessa saavutettua kriittinen massa ja ilo alkaa kuin itsestään täyttämään sielua. Toisen iloiset ajatukset eivät ole välttämättä myös toiselle niitä, mutta tunne-energian ollessa sopivassa suhteessa, on mahdollista ikään kuin tartuttaa iloa toisiin. Sama tapahtuu esimerkiksi pelon, vihan ja itsevarmuuden tunteen kanssa. Voimme tietoisesti valita mitä tunteita tahdomme ruokkia. Työ on kuitenkin tehtävä ja sitä raskaampihan se alkuun on, mitä enemmän on ruokkinut vastakkaista tunne-energiaa ajattelullaan. (Tämä kaikki alkaa muistuttamaan aika paljon Star Wars elokuvista tuttua voimaa (force), jossa valintoja tekemällä mennään joko kohden pimeää tai valoisaa puolta :) )

Jos olemme täyttäneet itsemme negatiivisilla ajatuksilla, on kehomme tunne-energia sen mukainen. Tämä tunne-energia lopulta luo ympäristömme. Teemmehän valintoja ajatuksiemme seurauksina. Kun kuuntelemme sitä mikä meille on hyväksi, alamme automaattisesti täyttämään sieluamme positiivista energiaa kohden. Näin alamme myös säteillä tätä ajatusenergiaa toisiimme. Jos koemme vihaa, meillä on vihaisia ajatuksia. Jos koemme pelkoa, on meillä pelokkaita ajatuksia. Jos koemme iloa, on meillä iloisia ajatuksia, jne. Saatat tietää mitä on olla ollut rakastunut? Kuinka tuolloin säteilitkään iloa ja onnea. No se johtuu ajatuksistasi ja niihin lataamastasi tunne-energiasta, jotka aktivoituivat tiettyjen ajatusten ilmetessä, joihin päätit uskoa.

MEKANIIKAN PERUSLAKI III eli voiman ja vastavoiman laki.

"..jos kappaleeseen vaikuttaa toinen kappale jollain voimalla, niin samanaikaisesti kappaleen täytyy vaikuttaa toiseen kappaleeseen yhtä suurella, mutta suunnaltaan vastakkaisella voimalla. Esimerkiksi lautanen aiheuttaa pöytään voiman, ja pöytä aiheuttaa lautaseen yhtä suuren mutta vastakkaissuuntaisen voiman."

Nyt päästään mielenkiintoiselle alueelle :) . Se ajatus (ja tunne), jonka suuntaamme itsemme ulkopuolelle, tulee meille samalla vasteella takaisin. Se mitä ajattelet toisista ihmisistä ja asioista ja millaisia tunteita näihin ajatuksiin olet liittänyt, aiheuttaa sinun tunteesi. Toisin sanoen: kukaan toinen ihminen tai asia ei aiheuta sinun tunteitasi kuin sinä itse. Jos ajattelet ajatuksistasi positiivisesti tai negatiivisesti, saat sen mukaisen vasteen. Kun nyt ajattelet jotain tuttavaasi, on vain ajatuksiesi muodostama kuva hänestä läsnä. Voit täysin itse päättää mitä ajattelet hänestä. Saatat vain uskoa toisin, omilla ajatuksillasi.

Jos alitajuntamme on täynnä ajatuksia, joita olemme tiedostumattomasti luoneet, ei meistä tietenkään tunnu siltä, että olisimme ohjaksissa sen suhteen miten elämää koemme. Olisiko aika kääriä hihat ja alkaa työstämään omaa ajatusmaailmaa siihen suuntaan kuin sen haluamme olevan?

Kompassi - Mielen tuolla puolen

Kun luemme tekstiä, saatamme tottumuksestamme lukea sitä nopeasti ja olla huomaamatta siinä piileviä asioita. Koitappa lukea tämä kirjoitus lause kerrallaan niin, että ymmärtäisit mitä tekstissä sanotaan ja pohtien vastaisit itsellesi siinä oleviin kysymyksiin.

Tutkaile hetken aikaa alla olevaa tussipiirrosta kompasseista.

Kompassi voidaan nähdä muodostuvan kahdesta salmiakkikuviosta. Nämä kaksi salmiakkikuviota ovat kompassissa kuitenkin yksi, sillä ne muodostavat kompassin yhdessä.

Kompassissa salmiakkikuviot on kuitenkin jaoteltu kahdeksi: mustaksi ja valkoiseksi. Näin kuviossa toteutuu se, että kaksi on yksi ja yksi on kaksi.

Kun monta kompassia on yhdessä, kuten kuvassa, muodostaa niiden välissä oleva tyhjä tila nelilehtisiä kukkia. (Katso kuvaa niin löydät ne.)

Olivatko kukat tietoisuudessasi aiemmin, vaikka ne selkeästi silmillesi näkyivät ennen tämän tekstin lukemista? Voi olla, että et ollut tietoinen kukista, vaikka kukat olivatkin kokoajan nähtävillä, mutta tulit niistä tietoiseksi, kun sinulle niistä tässä kerrottiin.

Kumpi siis on oikeassa: se joka väittää että kuvassa on kukkia vai se joka väittää, että kuvassa on kompasseja?

Entä kumpi on oikeassa: se joka väittää, että kuvassa on sekä kukkia että kompasseja, vai se, että kuvassa ei ole kumpiakaan?